Nyt ollaan saavuttu Mpigiin, ja voi tätä maaseudun rauhaa! Ja raikasta ilmaa! Ei pakokaasun katkua (niinku Kampalas) vaan eukalyptyspuiden tuoksua... The smell of Africa. Ollaan käyty pari kertaa lenkillä täällä maastossa ja ihailtu nätä kauniita näkymiä. Korkeita vuoria, laaksoja, puita... Niille vuorille kyllä muuten jonain päivänä kiivetään ;) Ja saatte kyllä nähdä kuviakin näistä maisemista, kunhan saan tähän kaverin koneelle tuotua kuvat kamerasta (oma miniläppäri tod.näk. päätti siirtyä eläkkeelle tänään :/) Ja ihmiset täällä vaikuttaa vielä ihanammilta ku Kampalas. Ja lähes kaikki lapsista aikusiinki asti huuta "By Muzungu!" kun me juostaan ohi. Tänäänki melkeen kaikki kylän lapset lähti nauraen juokseen meidän peräs, ku oltiin iltalenkillä.

Kylänraitilta

Näkymä meidän "terassilta"

Todistetusti OON OLLU LENKILLÄ! ;D avec Sari & Anna-Stina

Täällä on ihanaa, vaikka me eletäänki täällä aika vaatimattomissa olosuhteissa. Esim. tänään ei oll ollu söhköö lähes koko päivänä. Mut ei se meitä niin hirveesti oo haitannu, ollaan täällä istuskeltu kynttilöiden ja lyhtyjen valossa ja juteltu niitä näitä. Ainut miinuspuoli, et nettiin ei pääse, mistä meillä kaikilla on aikamoiset vieroitusoireet. Mut ihan hyvää tekee kuitenki seki. :) Lisäksi meillä ei ole vessanpönttöä vessassa, vaan ainoastaan reikä lattiassa, jonne sitte pitää yrittää sujauttaa jätöksensä. Toki, sekään ei oo ollenkaa niin vaikeeta ja inhottavaa ku aiemmin ajattelin. Plus sen pikku "lavuaarin" pystyy huuhtelemaan narua vetäisemällä, niinku tavallisen vessanpytyn. Lämmintä vettä suihkusta ei tuu, mut onneks meillä on tuolla keittiössä niin ihana Mama, joka keittää meille sillon tällön kuumaa vettä, jota voidaan miksata kylmän veden kaa, ja näin saadaan lämmin pesutuokio :) (tosin saavista vettä päähän kaatamalla) Toi samainen Mama tekee meille myös 3 kertaa päivässä AIVAN IHANAA RUOKAA <3

Meidän Suomi-kämppä :)

Asuntolamme :)

Lisää kuvateksti

 

Astu sisään!

 

Lisää kuvateksti

 

Vielä näyttää siistiltä, kun kaikki tavarat on vielä rinkoissa... Näkisittepä huoneen nyt :D

 

Meidän söpö pikku-reikävessa :D

 

 

Tänä aamuna mut herätti räkättävää naurua nauravan Ibis-linnun lisäksi pieni "kukko-kiekuu",mistä tuli niin maalaistunnelma ku olla ja voi! :) Ibis on muuten semmonen Ugandan kukonkorvike, vähä harakan tapainen pitkänokkainen lintu, joka aina rääkäsee aamulla kaikki hereille, ja sen perään rupee ikäänku "nauramaan" räkättävästi. Se on vähä rasittava, ja jos asuisin täällä pitemmän aikaa ku 3kk. saattaisin hankkia aseenki jossain vaiheessa sitä varten :D Mutta näin kyllä ihan kestää vielä.

Poka paljo talitintteja! :D voi että sitä viserryksen määrää

 

Meidän pikkuvieraat :)

Tänään olikin sitte ihan ihka ensimmäinen harjottelupäivä, oi että oli jännää! Meitä on täällä Mpigissä 4 sairaanhoitajaopiskelijaa, ja meidät jaettiin vielä puoliksi niin, että 2 meni äitiyshuollon/synnärin osastolle ja 2 muuta; minä ja Niina mentiin sitte rakennukseen, jossa on miesten, naisten ja lasten osastot. Näillä osastoilla ollaan tää viikko, ja sitte vaihdetaan päinsä. Lähes me kaikki 4 (minä mukaanlukien) suoritetaan täällä äitiyshuollon, naisten ja lasten hoitotyön harjottelut. Siks mä vähä ihmettelinki, että me työskennellään myös miesten osastoilla, vaikka se ei meidän harjottelun kuvaan oikein kuulukkaa.

Pieni kielimuuri täälkä vähän välillä vaivaa, kun ei vielä oikein taideta tuota lugandaa, joka on paikallisten äidinkieli. Toki moni osaa enkkua, mutta kuten meille suomalaisillekin on luontevinta puhua suomea, ugandalaisille luontevinta on luganda. Ja aina lääkörit ja hoitajat ei jaksa kääntää kaikkee enkuksi pienille sairaanhoitajaopiskelijoille, joten jotain menee joskus vähän ohi (ja lujaa). Esim. lääkärinkierrolla yks lääkäri ei puhunu meille oikeestaan mitään, joten siinä me sitte pöllämystyneinä vain kuunneltiin ymmärtämättä mitään potilaasta, sen diagnoosista ja määrätystä hoidosta. Useimmat kuitenkin pitää meidän aika hyvin kartalla, kuten meidän ihana ohjaaja Richard! (nimettiin se Mikko Mallikkaaksi, ku se halus saada suomenkielisen nimen :D) Se on hauska huumorimies, ja se kertoo meille kaikkee ja opettaa ugandalaisia trooppisia sairauksia, ollaan opittu jo (malaria, tuberkuloosi ja punatauti). Opetuksen kruunaa se, että se moneen kertaan saatta yhtäkkiä kuin puskista tentata meitä kysymällä "signs & symptoms of Malaria?" ja niitä me Niinan kans sitte paniikis pohditaan, mut sillä tavalla oppii just parhaiten!

         VAROITUS! Seuraava teksti aatttaa sisältää hoitotieteellisiä termejä.  

Kuten saatatte varmaan arvatakin, täällä Ugandas on vähä erilainen aseptiikka (eli hygienia) ku meillä Suomessa. Esim. käytetään Niinan kans aina 2 hanskaparia/päivä, ihan vaan siks että suojattais ees ittemme jotenki näiltä paikallisilta taudeilta (kuten HIV). Nää paikalliset hoitajat ei juuri käytä hanskoja, mutta positiiviseksi yllätyksekseni joissain toimenpiteissä (esim. katetroinnissa ja haavanhoidossa) ne sujauttaa käsiinsä peräti ihan steriilit hanskat. Lisäksi neulojen kanssa on vähä erilainen aseptiikka. Ollaan melkein ammattilaisia Niinan kans eri antibioottien ja malarialääkkeiden sekottamisessa, sen verran ollaan niitä tällä viikolla tehty. :D Ollaan opeteltu ja ihmeen (ehkä vähän huolestuttavankin?) hyvin sopeuduttu siihen, että sekä lääkkeen sekoittamisessa että antamisessa käytetään samaa neulaa (toisin ku Suomes) ja jos samaa lääkettä pitää pistää potilaalle vielä toinen ruiskullinen, aina vaan käytetään samaa neulaa (ei tulis kuuloonkaa Suomes). Lisäksi täällä on turvaruiskut, jotka lukittuu käyttökelvottomiksi, jos ruiskun männän painaa pohjaan saakka. Joo, oon saanu lukitettua jo aika monta ruiskua . :D Suomessa niitä sensijaan ei oo, mutta turvaneulat kyllä löytyy, mitä taas Ugandas ei oo. Herää kysymys, miksi turvaruisku mutta e turvaneulaa?



Mut sitte iski into ja mielenkiinto, kun astuttiin lasten osaston puolelle. Siellä oli pieniä vauvoja, joilla yhellä oli malaria, toisella pneumonia ja sitte 2 raasua, jotka oli saanu palovammoja. Siellä yhellä vauvalla oli palanu puolet kasvoista, mutta toisella oliki pahemmat vammat. Sillä oli palanu silmän ympärystäs, vatta ja lähes koko alakroppa. :( Tarina ei kerro kuinka, mutta näytti aika pahalta. :( Näytti myös jännältä, kun ne palaneet ihonkohdat oli muuttunu valkosiksi - saman värisiksi, mitä me muzungut ollaan ihonväriltämme! Erilaisesta ihonväristä johtuen ei oikein tienny, minkä asteisia ne vammat oli. Mut lääkäri sano, että ei voi tehdä muutaku vaihtaa vamman päälle rasvasidoksia, syöttää vauvalle antibioottia, proteiinia ja pitää huolta hygieniasta.




Eilen tuo kyseinen palovamma-vauva siirrettiin Ugandan suurimpaan ja parhaaseen keskussairaalaan, Malagaan. Ikävä kyllä saimme tänään kuulla ohjaajaltamme, että kyseinen vauva kuoli Malagan sairaalassa viimme yönä saamiinsa vammoihin. :'( Uutinen todella pysäytti ja suretti. Ruumiin avauksessa kuitenkin selvis, että palovammat oli aiheuttanu vauvalle niin paljon elinvauriota, lähes jokainen elin vähä vaurioitunu. Ja näkihän siitä vauvasta, että sattu ja kovaa. :( Joten ehkä parempi näin, että vauva pääsi pois kärsimyksistään ja kivustaan Taivaan Isän luokse. <3

 

MPIGI HEALTH CENTRE