Ugandan Erikoinen

Yksi kuva blogin pitäjästäkin :D

23.09.2013

Tämä päivä alkoi onneistuneesti hikisellä aamulenkillä Kampalan raskaassa trooppisessa ilmassa,jonka jälkeen puettiin koko poppoo päälle kauniit pitkät mekot. Tänään oli nimittäin semmonen päivä, josta alko meidän orieantaatioviikko Ugandassa ja kun meillä on virallinen tapaaminen yliopiston korkea-arvoisten ihmisten kanssa. (ja virallisiin tilaisuuksiin yleensä suositellaan laittamaan Ugandassa tosi hyvät vaatteet, esim. mekko). Käveltiin IHSU:lle (again: International Health Sciences University), jossa me tavattiin mm. ihanat Elizabeth ja Mama Elizabeth, jo entuudestaan tuttu James sekä Alfa ja Harry Barry. Ne kaikki vaikutti tosi ihanilta ja lämpimiltä ja turvallisilta ihmisiltä. Ne sano mm. yhden tärkeän säännön, jolle likkojen kans naurettiinki: "Don't trust anyone around you." Mutta vaikutti siltä, että niihin me ainakin voidaan luottaa 100%:sesti!


 Saatiin kaikkee tietoa jokainen siitä, mihinkä päin Ugandaa mahdollisesti kukin menee harjoitteluihin. Mun kohdalla luki maaseutukylä Mpigi, Kiwokon sairaala ja Loving Hearts baby's home. Kuulostaa niin ihanalta, mä oon niiiin innoissani! Saatiin myös eteen tän viikon aikataulu, jonka mukaan me käydään noi ja muut mahdolliset harjottelupaikat läpi. Huomenna mm. vuorossa Rotomi eli vanhusten sairaala sekä suomalaisten ylläpitämä Caring Hands, jossa mm. myydään HIV-potilaiden tekemiä käsitöitä yms. :) Oon niin innoissani koko viikon ohjelmasta, ja koko tästä 3 kuukaudesta!

Ja ohlalaa, sitte saatiinki tutustua jo ensimmäistä kertaa ugandalaisiin perinneruokiin. Koululla oli nimittäin tarjolla lounas, joka sisälsi paikallista riisiä, lihaa, papu-kastiketta, jotain vihreetä vähä levältä näyttävää, jotain ehkä kaalia, jotain bambua sekä kauan odottamaani MATOKEA! Okei. Liha oli ihan hyvää, tosin aika sitkeetä. Vihree levämäinen juttu ja kaalijuttuki oli ihan hyvää, mut se bambu mikä lie (silläki oli oma nimi, joku joka muistutti Kawasakia), se ei kyllä ollu hyvää! :D Se keltanen juttu, jonka aluksi arvelin olevan Matokea ja joka Matokea sitten olikin, ei maistunu yhtää siltä mitä olin kuvitellu! Värin puolesta uskoin sen Matokea olevan, mut sit ku me porukalla maistettiin sitä, niin todettiin et "Ei tää Matokea oo, ei tää maistu yhtää banaanille! Tää on jotain perunamuussia" Kysyttiin vähän asiantuntevimmilta ihmisiltä, niin selvis että se oli kuin olikin Matokea. Oltiin kaikki ihan et häh, mutta Elizabeth kertoi Ugandassa olevan 2:n laisia banaaneja: makeita banaaneja ja "ruokabanaaneja". Ja tää oli tehty siitä ei makeesta ruokabanaanista. No mutta makeaa tai ei, niin mä kyllä tykkäsin siitä!

 Noh, ei tää afrikkalaisten ruokien ja turistiripulin kanssa leikkiminen vielä tähän loppunu... Kierreltyämme likkojen kans innoissamme muutama mekkokauppa läpi, päätettiin kaikki hieman nälkäisinä eksyä Ethiopialaiseen ravintolaan. Se oli semmonen ulkoilmaravintola, vaikutti oikeen mageelta ja eksoottiselta. Noh eksoottinen se sitte oliki! :D Katottiin ruokalistaa ja meistä 3 tilas aika tavalliselta kuulostavan aterian, joku chicken-juttu. No kun se chicken-juttu tuotiin pöytään, niin se oli kyllä kaikkee muuta ku tavallinen! Siinä oli alla semmone riisilätty, joka näytti ihan tiskirätiltä. Ja sit sen tiskirätin päällä oli jotain tulista kastiketta, jonka seas oli 1 pieni kananpala ja 1 muna. Meille ei tuotu tietenkään ottimia, ja ihmeteltiin siinä isoon ääneen, että "How can we eat this?" Viereisessä pöydässä oleva nainen alko nauramaan, ja meille tultiin opastamaan, että tietenkin käsin ja sitä tiskirättiä piti dipata niihin muihin aineksiin. :D Ei ollu kyllä aivan järin hyvää + tosi tulista, joten me kaikki jätettiin ruokaa aika paljon. Ei ollut mikään suuri makunautinto, mutta elämäni erikoisin ruokakokemus, joka kyllä synnytti paljon naurua. Lopuksi edessämme olevasta ateriasta tuli vain mieleen vaippa,  joka oli täynnä ripulikakkaa. :D Siitä tulikin mieleemme lausua toivomus tälle illalle: Älä tule paha kakka, tule hyvä kakka! :D Ihme kyllä, maha ei VIELÄ oo ees sekasin. *koputtaa puuta*

 

Ai niin! Tänään oli muuten eka päivä, kun sain kuulla mulle huudettavan "MUSUNGU!" (vaaleeihosen kutsumanimi Afrikassa). Eka koulun pihalla leikkivien pikkulasten suusta, sitten aikuisemman ohi viilettävän miehen suusta. Ei se pahalta tuntunu, mutta tunsin kyllä itseni erilaiseksi!