ThiS TimE for AFRiCa: Sydämen sulatusuuni

27.9.2013

Tänä päivänä mä olin oikeesti paikoissa, jotka sulatti mun sydämen niiin täysin!

Sydämen sulaminen lähti oikeen lupaavasti liikkeelle jo heti varhain aamusta ennen klo 10, kun meidät vietiin tutustumaan oikeen pikkuisten lasten orpokotiin nimeltä "Loving Hearts Babies Home". Siis siellä oli niin syötävän ihania suklaavauvoja, ja yks niistä käveli suoraan yhen meistä tytön syliin. Se vauva sylissä se tyttö sitten kiersi kun meille näytettiin sitä orpokotia, kunnes päästiin ulos leikkitarhaan, mistä saatiin jokainen omat pikku suklaavauvat sylkkyyn.

Kaikki muut vauvat näyttää rauhallisilta, paitsi mun vauva, joka halus just kuvaushetkellä ruveta vääntään päätä ylösalasin :D

Orpokodissa oli 21 pientä, alle 2,5 vuoden ikäistä vauvaa. Siellä oli tyttövauvoja vain 3 ja poikia 18 eli rutkasti enemmän. Tämä johtuu kuulemma jotenki siitä, että pojat ovat vähän vähemmän haluttuja ja jollain tavalla vaikeita. Mä en oikein ymmärtäny, että miksi. Osa lapsista oli siis hylättyjä, niin kylmältä kuin se tuntuukin. Mutta osan vanhemmat kuitenkin on varmasti kuollu, esim. AIDSiin. Ne lapset vaikutti kyllä siltä, että ne kaipaa niin rakkautta ja rakastavaa syliä, sillä ne oikeen kapusi meidän syliin. "Mun vauva" joka istu mun sylissä, tykkäs erityisesti mun kaulassa roikkuvista helmistä, joita oli kiva laittaa suuhun. Ja voi niitä suklaasilmiä ja niitä uskomattomia ripsiä, joilla ne viattomasti tuijotti meitä. Arvatkaa vaan kuinka kauheeta oli jättää ne sinne, kaiketi ku ne jäi roikkumaan ja itkemään meidän perään.

Mutta tuonne orpokotiin aion mennä harjottelemaan kyllä ainaki pariksi päiväksi, suklaavauvoja ei voi vastustaa!

School for physically handikapped children

Sitten käytiin myös fyysisesti vammaisten lasten koululla, jossa oli siis fyysisesti ja osa vähän myös psyykkisesti kehitysvammaisia lapsia, eri-ikäisiä semmosia. Neki oli niiin rakkaita, ja niinh ilosia ja sulosia. Se oli todella hyvä harjottelupaikka meirän porukan fysioterapeutille eikä se vastaa niinkää meidän hoitsujen harjottelukuvioita, joten ehkä jätetään se paikka fyssarien hoidettavaksi. :)

Muzungu ja slummikoulun lapset

Sit sydän suli vielä vähän lisää, ku mentiin SLUMMIIN. Siis slummikouluun. Se oli siis kristillinen koulu, jonka vähän rikkaammat ihmiset oli perustanu keskelle slummia slummissa asuville lapsille. Me ajettiin kapeaa ja könkköistä tietä slummiin, niin että välillä tuntu että nyt tää bussi kaatuu! Mutta niin vaan bussikuski ajo meidät niin lähelle koulua ku vaan ikänä pääsi. Sieltä bussin ikkunasta me katottiin ku lapset vilkutti ja huusi "Hello Muzungo!" Mutta´voi ku me päästiin ulos sieltä bussista, niin oli kauhee lauma lapsi bussin oven eessä. Siitä me saatiin jokainen muzungo oma saattaja, joka kädestä pitäen talutti meidät perille. Ne oli niin ihania, halus koko ajan huomiota ja seurata meitä ja pitää kädestä kii jjajja... Ja vaikka ne eli niiin huonoissa oloissa, siis slummissa, niin ne oli niiin ONNELLISIA! Ajattelis, että olis ollu ihan hirveen surullinen olo olla sielä slummissa, mutta niitten lasten johdosta mä oli ILOINEN! Me voidaan antaa näille afrikan köyhille jotain materiaalia, mutta nää voi antaa meille jotain henkistä, mitä ei voi ostaa mistään - paitsi Afrikasta! Siis ne lapset anto ittelle ILOA jotenki niin paljo, että harmitti, ettei ittelläollu antaa niille juuri mitään, esim. jalkapalloja ja puuvarejä, jotka ehdin antaa jo edelliselle koululle (varsinkin kun niitten köyhien lapsien pitää ostaa kaikki koulutarvikkeet itte). Mutta asia korjaantuu varmasti sitten harjottelussa, sillä aion varmasti mennä tuonne sydämen sulatusslummiin vielä ainaki yheksi päiväksi! :)