Nyt on viikko taputeltu Mpigi Health Centerin GENERAL WARDILLA (missä hoidimme miehiä, naisia ja lapsia). Palaamme Niinan kans samalle osastolle takas jälleen viikon päästä, mutta sitä ennen on vuorossa uudet ja jännittävät haasteet ..... ÄITIYSHUOLLOSSA JA SYNNÄRILLÄ ! :) Toivottavasti päästään näkemään monta synnytystä ja ees yks keisarileikkaus.
Viikonloppu meillä 4:llä hoitsulla täällä Mpigissä sujui hyvin leppoisissa merkeissä. Eilen nukuttiin niin pitkälle ku jaksettiin, makoiltiin vähä nurtsilla viltillä paahtavan auringon alla... (se aurinko todella on paahtava, ku paistaa täysin kohtisuoraa ylpuolelta, mutta kiitos Anna-Stinan aurinkorasvan ei palettu! ;) Lisäksi kiivettiin Sarin kanssa meidän vieressä kohoaville vuorille... Kipuaminen ei onneksi kestäny niin kauan, ku aateltiin, mutta näkymät oli silti kyllä mageet! :)
Ainan yhtä maittavan päivällisen jälkeen me päätettiin sitte tyttöjen kans lähtee vilkasemaan Afrikan Yöelämää... Käytiin vuorilla olevassa pikkupubissa nimeltä Wilson's Inn nauttimassa yhet Nile -oluet (huom. vain yhdet;) Oli ihanan istuskella Afrikan kauniin tähtitaivaan alla ja nauttia olutta... joka poikkeuksellisesti oli munki mielestä hyvää, johtu varmaan kaameesta kesto-janosta, joka mua ainaki jatkuvasti piinaa :P
About tunti siinä tähtitaivaan alla vaan istuttiin, kunnes lähettiin takasi majapaikkaamme, sillä
huomenaamulla olisi lähdettävä kirkkoon klo 06:30! Kyllä, meille on sanottu ettei sais liikkua pimeän aikaan... Mutta paikalliset sanovat, että porukassa on ihan turvallista liikkua pimeällä, ja varsinkin jos paikka on turvallinen. Ja nuo vuoret ja Wilson's Inn on - siellä ei ollu ketää muita ku me! :D Vähä kuiteski pelotti kotiin takas tallusteltaessa, ku oli niiiin säkkipimiäää...
Kyllä, me herätiin ku herättiinki kirkkoon aamulla klo 6 ja lähdettiin käpsyttelemään kohti Mpigin keskustaa ja kirkkoa avec Sister Fausta, joka halus ottaa meidän mukaan. :) Matkalla selvis, että olemme menossa katoliseen jumalanpalvelukseen, jollaises en oo vielä koskaan käynykää. Kirkko oli IHAN tupatentäynnä ihmisiä - meidän oli vähä vaikeeta saada mahdutettua ittemme ees yhelle penkille, ilman että reunalla istuva ei tipahda penkiltä alas :D mm. minä sitte jouduinki istua välillä etukenos ja välillä hartiat hyvin sisäänpäin kääntyneinä. Katolinen jumalanpalvelus muistutti vähä meidän suomalaista luterilaista jumalanpalvelusta. Paitsi tosiaan että porukkaa oli aika huikeasti paljo enemmän, niin että kaikki ei ees mahtunu kirkkoon sisälle. Kieli oli tietysti vähä eri - pappi puhu lähes koko ajan lugandaa, mikä tietysti tuotti vähän pienen kielimuurin meidän ja papin välille. Onneksi sentään saimme ohjelmalehtisen, jossa oli muutama .luettava rukous ja raamatunkohta enkuksi kirjotettuna. Ja kyllä se pappi ihan pikkasen enkkua puhuikin, varmasti johtuen siitä, että huomasi kirkonpenkissä 3 ulkopuolista muzungua. ;)
Lisäksi musiikki oli ihanasti bongorummuilla ja ihmisetn taputuksilla höystettyä, mistä pidin! (Suomen luterilaises kirkoshan ei saa taputtaa) Välillä istuttiin ja välillä seisottiin, ja välillä vähä heiluteltiin käsiäkin :) Mutta sen suurempia tanssiliikkeitä tässä kirkossa ei kuitenkaan harrastettu, mitä jäin vähän kaipaamaan. :) Mutta niitä löytyy kuulemma sitte vapaitten suuntien gospel-kirkoista, joista toivottavasti päästään myös nauttimaan! :) Kaikinpuolin menoa ja meininkiä oli kuitenki enemmän ku tavallises suomalaises luterilaises jumalanpalvelukses. Lisäksi oli ihanaa, ku pappi kiitti meitä kolmea muzungua siitä, että olimme tulleet vierailemaan heidän kirkkoonsa. :) Siitä tuli hyvä mieli.
Pienen lepohetken ja auringossa loikoilun jälkeen päätin käydä päivittämäs tukkanikin afrikkalaisemmaksi eli laitatin kuituletit, jotka olin päättäny mennä laittamaan jo kauan ennen tätä matkaa. :) Nyt on päässä hiukan enemmän tukkaa ku normaalisti, en tiä mihin tän pääni kans menisin ku tää on nii isoo! :D Lettien laittaminen vaati perselihaksia 4 tunniksi. Parhaimmillaan mulla oli 3 ihmistä mun pään kimpussa, 2 naista ja 1 mies. :D
Illan kruunasi aina yhtä ihana ja liikuttava Leijonakuningas, jonka Niina löysi youtubesta suomenkielisillä tekstityksillä. Sitä me katottiin tyttöjen ja paikallisen pikkupojan kanssa, Mufasan kuolema itkettää edelleen. Jotenki oli aiheeseen sopiva,toivottavasti nähdään samanlaisia maisemia myös edessä olevalla safarireissulla. ;) Sitä innolla odottane, mutta sitä ennen täytyy kohdata synnyttämisen haasteet, "se on tiee elämäään!"
8.10.2013
Synnyttämisen haasteita onn nyt kohdattu 2 kertaa keisarileikkauksen muodossa. Eilen syntyi 1 terve, tosin pieni (2,4 kg) tyttövauva keisarinleikkauksella, jossa olimme Niinan kanssa vaan ihmettelemässä ja ihastelemassa. Mutta tänään sain tehdäkin jotain, jotain hyvin arvokasta - nimittäin ottaa vastaan yhden terveen, 3kiloisen, kauniisti parkuvan tyttövauvan! <3 Tuossa samassa synnytyksessä ennen tätä vastaanottamaani tyttöä syntyi toinenkin tyttö, joka oli vain 2,4 kiloinen ja kirjaimellisesti aluksi vähän huonossa hapessa :( Parkumista ei kuulunut lainkaan ja vauva näytti aivan elottomalta, luultiin Niinan kans, että se oli kuollut... Mutta vauvalle annettiin lisähappea ja imettiin monesti nenä ja suu puhtaiksi lapsivedestä, ja hetken kuluttua vauva alkoi hiljalleen liikkua ja kuuluihan se parkaisukin sieltä. Niin mahtava, varsinkin kun kaksoset on kuulemma hyvin harvinaisia täällä Ugandassa. Aivan ihanaa, tätä tahdon tehdä lisää!
Mutta huomenna on aika hengähtää ja viettää vapaapäivää, sillä huomenna on Ugandan itsenäisyyspäivä! :) Uganda täyttää 51 vuotta! :) Sitä mennään juhlistamaan Equatorille eli Päiväntasaajalle ja kattomaan krokotiilejä! :o :P Mä pelkään krokotiilejä, oon jopa nähny niistä painajaisia, mutta silti ihan innoissani meen niitä kattomaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti