Halleluja siellä, Amen täällä!

Tämä viikonloppu on sisältänyt hyvin paljon Ugandalaisia hengellisiä tilaisuuksia, ja tosi meneviä sellaisia! :) Perjantaista lauantaihin ihan tässä meidän kotikonnuilla, viereisellä pellolla oli "for Jesus" - tapahtuma, josta musiikki ja laulu ja huudot raikasivat riemukkaasti tähän meidän majapaikkaan asti, niin että piti mennä kyllä kunnolla kattomaan, mitä siellä tapahtuu.

Niimpä me lähettiin molempina iltoina, perjantaina Anna-Stinan ja lauantaina Sarin kanssa joskus klo 20 jälkeen itteki tuolle pellolle. Eikä yhtään kyllä kaduttanu, että mentiin! Siellä ihmiset laulo ja tanssi lavalla esiintyvän gospel-kuoron tahtiin niin riemukkaasti, että ser meno tempaisi meidät mukaansa välittömästi! Halleluja, mikä meininki! Alta-aikayksikön melkein kaikki tapahtuman lapset oli kerääntyny meidän kahden muzungun ympärille tanssimaan ja ihmettelemään, ja meistä tuli vähä niinku se ohjelmanumero. Ne tanssi ja hymyili ja nauro, varsinkin kun väänti itse jotain hassuja tanssiliikkeitä. Itse teit jonkin liikkeen, ja kymmenen lasta seuras ja teki saman liikeen perässä. Kyllä sai niin paljon hymyillä, että aiva posket oli kipiät!

Ihmisjoukon keskellä oli tanssi, jossa oli hyvän ja pahan taistelu. Tuo valkonaama esitti pahaa, vielä enemmän muzungu ku minä ;) Pyysi mua ja Sariakin taistelemaan kanssaan, mutta päätettiin jättää tällä kertaa välistä.

Tanssivia lapsia, iloisina kun pääsi valokuvaan :)

 

Tänä aamuna heräsimme virkeänä ennen klo 9, sillä päätimme olla kirkossa klo 10! Sr. Fausta tuli jälleen hakemaan meitä majapaikastamme. Yhtään emme taaskaan tienneet, minne olimme menossa, mutta matkalla käpsyteltäessämme meille selvisi, että kyseessä on jälleen katolinen kirkko, mutta tosin eri kuin viimeksi. Matkaakin oli vähän enemmän, mutta onneksi Sr.Faustan kaveri nappasi meidät kyyttiin maasturiinsa, jolla me taitettiin loppumatka kirkolle.

Heti autosta ulos päästyäni mun sydän suli, kun pieni lapsi juoksi suoraa mun hameenhelmaan. Se otti kädestä kiinni, eikä olis päästäny millään,  ellei isosisko olis tullu irrottamaan otetta. Niin sulosia ja rakkaita ja avoimia nää lapset, ei millään pahalla, mutta ihan eri kun Suomen vastaavat. Näitä tulee ikävä. <3

 

 

 Sitten jumalanpalvelus alkoi, ja sitä kestikin sitten YLI 3 TUNTIA ! Olihan se mielenkiintoinen, ja kaikki laulut oli varsinkin ihania, kun kuoro laulo kauniisti ja rummut soi ja ihmiset taputti ja laulo mukana. Pientä tanssiliikettäkin tuli välillä tehtyä, mutta ei niin riemukkaasti kuin olisin odottanut ja toivonut. Meillä oli taas ohjelmavihkoset, joista saimme seurata välillä Raamatuntekstejä englanniksi sekä laulaa lugandankielisiä lauluja. :) Oli suitsukkeita ja rituaaleja, rahaa ja banaania annettiin köyhille uhrilahjaksi.  Mutta täytyy myöntää, että vähän alkoi kyllä väsyttää ja puuduttaa, nimimerkillä opin haukottelemaankin suu kiinni. :D Mutta kaippa sitä vähemmästäkin välillä tylsistyy, kun kuuntelee lähes 3 tuntia kieltä, josta ei mitään ymmärrä. Meitä onneksi kyllä huomioitiin sen verran, että välillä puolet lauseesta oli englanniksi, ja joskus jopa muutamia lauseita. Kaiken kruunasi kuitenkin se, kun lopuksi pappi halusi esitellä meidät 4 muzungua koko kirkolle. Hän esitteli meidät nimeltä (mikä kuulosti aika hauskalta, meidän nimien lausuminen taisi tuottaa vähän ongelmia :D) ja me noustiin seisomaan ja vilkutettiin koko kirkolle. Pappi kiitteli meitä kovasti tekemästämme työstä Mpigissä ja siitä, että tulimme vierailulle heidän kirkkoonsa. :)

 

 

Tässä tiivistettynä hengellinen viikonloppu Ugandassa, vuorossa lisää päivitystä mm. aiheesta Forest Gump (eikun oliko se Camp ;D). Pieni koti-ikävä meinaa vähän vaivata. Käsittämätöntä, että poikaystävän tarvii vain mainita glögi ja haluaisin hetkellisesti olla takaisin Suomessa. Lisäksi peseytyminen vois olla hyvä idea, mutta kylmä suihku ei tällä hetkellä juuri houkuta. Mutta kyllä tästä kunnialla selvitään! Huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet, ahmitaan lisää Afrikkaa!