Hyppäsimme -ei niin tilavan- ambulanssimme kyytiin. Matkustimme ihan ekaksi Equatorille eli PÄIVÄNTASAAJALLE! Eilinen päivä oli melko pilvinen ja (paikallisten mittapuulla) viileä, mutta päiväntasaajalla aurinko lämmitti sattuneesta syystä hivenen lämpimämmin. Me kaikki 4 otimme tietysti sekä yksityis -että ryhmäkuvan tuon kuuluisan Equator-ympyrän sisällä. Siinä sai hyppiä vuorotellen niin Maan pohjoisella kuin eteläiselläkin puoliskolla, minä viihdyin enemmän eteläisellä.
 |
 |
Näytän vähän Pelle Miljoonalta :D |
Equatorilta löytyi niiiiin paljon kaikkea ihanaa afrikkalaista turistikrääsää, että olisin voinut ostaa vaikka koko paikan tyhjäksi, jos olis ollu tarpeeksi cashia mukana! (lompakko ja poikaystävä on varmaan tyytyväisiä siitä, että ei ollu :D) Mutta kyllä Equatorilta lähti mukaan mm. pieni ihana afrikkalainen rumpu (isoa en viittiny ostaa, kun olis voinu tulla ongelmia sen kuljettamisessa Suomeen) sekä mm. afrikkakuosisen hiuspannan ja tietenkin Uganda-avaimenperän. :) Ja ainiiin, juuri ennen lähtöä, kun muut jo oikeastaan odottelivat ambulanssin luona, kun me hoksattiin Anna-Stinan kanssa, että paikallisesta ravintolasta saa ROLEXIA ! Rolex on siis ugandalainen lättyrulla, johon on rullattu sisälle munaa, tomaattia, sipulia yms. ja jota yks tyttö meitä kehotti maistamaan. Pakkohan meidän oli ne rolexit sitte hakea, ja oli kyllä sen arvoista herkkua että NAM! Siitä sai vatsat täyteen koko loppupäiväksi.
Equatorin jälkeen olikin vuorossa päivän jännittävin hetki: nimittäin KROKOTIILIFARMI ! Minähän pelkään krokotiilejä ja stressasin niistä jo ennen Afrikkaan lähtöä, näin mm. painajaisen, jossa juoksin krokotiilejä pakoon kleinebussiin. Mutta pakkohan ne on nähä, kun kerran on tänne asti matkustanut! Saavuttiin krokotiilifarmin portille, missä meitä tervehtivät koomiset, mutta vähän pelottavatkin kyltit :
 | ||
(vas.) "UGANDAN RAJOITETUT KROKOTIILIT, luvattomat kulkijat tulevat syödyksi" (oik.) "JUOMAT JA RUUAT EHTOTTOMASTI KIELLETTY, EI PICNIKKJÄ." :D |
Sitten marssimmekin vähän isompien krokojen luo. Ja voi jestais se oli ISO! Ainakin 4 m pitkä. Sen karsinaan jos olis vahingos tippunu, niin olis ollu varmaan krokon vatsassa yhdellä haukkaisulla. Isomman oikeudeslla kroko oli saanut yksityiskarsinan, eihän sinne paljon muita samankokoisia olis mahtunutkaan!
Ei siinä vielä mitään, mutta mun pelko yltyi entisestään, kun yks mies sano menevänsä pienempien krokotiilien karsinaan ja ottamalla syliin yhden krokotiileistä! Siinä piti vähä jännittää, kuinka äijän käy, mutta hyvinhän se sen handlas! Sinne se sukelsi aseenaan vain yks hassu keppi, jolla se uhkaili pikkukrokoja. Niin vaan se sai ajettua melkein kaikki krokotiilit yhteen nurkkaan, mutta osa kyllä säntäili sinne tänne ja äänteli ku pienet ankat. Yhden krokotiilin mies ahdisti kepillä nurkkaan niin, että sai lopulta napattua sen syliinsä ja piteli kädellään krokon suuta kiinni. Mutta siinä vaiheessa mulle tuli kiire, ,kun se alkoi lähestyä meitä sen krokon kans! Me turistit oltais nimittäin saatu pidellä sitä krokoa myös, pientä maksua vastaan. Minähän sanoin heti, että hyi en halua, mutta kun jotku randomit libanonilaiset miehet tarjoutu maksamaan meille tuon krokotiilin kosketuksen, niin pakkohan sitä oli, vaikka VÄHÄN inhottikin!
Nyt olen voittanut pelkoni ja koskenut krokotiiliä! Tästä on hyvä painuu unten maille. See you, Muzungu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti