Hakuna Matata!

Maanantai 28.10.2013

Tänään hyppäsimme aamulla klo 7:30 valkoisen Hiacen kyytiin, 

joka lähti kuljettamaan meitä kohti kauan odotettua SAFARIA ! 

Suuntana oli siis lounais-Uganda ja Queen Elizabeth National Park. 

Matkalla pyshdyimme ottamaan Afrikkamaisemakuvat PÄIVÄNTASAAJALLA

Matka oli pitkä ja kivinen halki Ugandan, mutta 

n. 9h ajomatkan jälkeen vihdoin pääsimme perille 

Simba Safari Lodgelle.

Tiistai 29.10.2013

Tänään käväisimme Rwenzori-vuoriston kupeessa olevassa kylässä. 

Iltapäivällä sitten lähdimme villieläinten juottopaikalle eli järvelle risteilylle. 

Matkalla järvelle törmäsimme ihanaan elefanttiperheeseen.

Hei olen pieni Dumbo ja ylitin juuri tien!

Kaverikuva :)

 Ilmeeni tosin aivan hirveä, mutta ei anneta sen häiritä :D

Äidin helmassa

 

 

Taustalla Lake Edward

Norsu jätti sitte kallonsa siihen...

... ja puhveli jätti koko päänsä

Nousimme veneeseemme odottelemaan risteilyn alkua. Saimmekin odottaa hetken aikaa, ja hetken päästä toivoa, että pääsisimme ylipäätään liikkeelle. Vene nimittäin oli ilmeisesti vähän rikki, jota miehet sitten yrittivät korjailla veneen lattialla maaten. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja pääsimme kuin pääsimmekin seilaamaan kohti mystistä, trooppista järveä! 

Itse järvellä moikkasimme montaa hippoa ja puhvelia,

muutamaa norsua ja

paria krokotiiliä.

Puhveli naatiskelee, osa 1 

Puhveli naatiskelee, osa 2

Kerran pelästyin kunnolla, kun vedenalta, 
n. 1 m etäisyydeltä veneestämme, 
yhtäkkiä ilmestyi röhkivä hipon pää, 
joka tyhjensi vettä sieraimistaan. 

Risteilyn loppusuoralla seilasimme pitkin rannikkoa, jossa asui alueen kalastajia.  
Ristelyemäntämme kertoi, kuinka hyeenat ja leijonat on tapannut 
monia monia tuon rannikon asukkeja. 
Mm. yksi hyeena oli eräänä kauniina päivänä kuulemma ilmestynyt eräälle talolle 
ja ”koputtanut ovelle”. Kotona oli ollut vain n. 7 –vee poika, joka oli avannut oven. 
Noh, pojasta ei ollut hetkenpäästä kuin vaattet jäljellä.
 Käsittämätöntä, kuinka jotkut riskeeraa henkensä villieläimille asumalla niiden keskellä
 – mutta elannon vuoksi tämä on pakko tehdä. 

Selvisimme hengissä trooppiselta risteilyltä
 – eres pari vastaantullutta krokotiilia ei syöneet meitä. 
Kello ei ollut vasta kuin about 5pm
 ja meidän oma kiva oppaamme Nasa halusi viedä meidät vielä 
extra game drivelle eli safariajelulle. Ja tämähän ei meitä haitannut! 
Nasalla oli outo kutina siitä, 
että meillä saattaisi olla tänä iltana hyvä leijona-onni, 
kun taas huomenna, varsinaisena game drive -päivänä 
meillä saattaisi olla huono leijona-onni. 
Tuolloin oli nimittäin melko pilvinen ja viileä sää,
 ja ilta alkoi jo hämärtää 
- aika hyvä aika leijonan metsästykselle! ;)

Ajelimme pitkään pitkin safari-reittiä, 
emmekä valitettavasti nähneet mitään muuta 
kuin laumoittain eräänlaisia antilooppeja,
COPSEJA - Ugandan kansalliselukoita. 

Mutta sitten katseemme kiinnittyi johonkin. 
Kahteen oranssinruskeaan otukseen, joista toinen istui ja toinen oli makuullaan. 
Ne olivat aivan samanvärisiä kuin Ugandan copsit,
 joten kuvittelimme aluksi vain näkevämme niitä. 
Mutta ei, ei ne ollu antilooppeja! Niillä oli hännät!! 
NE ON LEIJONIA !!! 
Voi Luoja sitä ihmetyksen ja ilon määrää. :D 
Me huokaistiin hiljaa että WAU, 
ja mä huokaisin myös vähän että ”nyt tulee pissa housuun”, 
olin nimittäin pidätellyt sitä aika kauan. :D
 Niimpä, juuri tällaisella hetkellä! 
Lisäksi meidän ainoasta kamerasta eli Niinan kamerasta 
olikin yllättäen JUURI NYT akku loppumaisillaa. 
Saimme onneksi kuitenkin pari kuvaa leijonista, 
vaikka ne ei laadultaan niin hyviä ollutkaan. 
Mutta vielä iloisimmiksi tulimme,
 kun ihana Nasamme päätti ajaa Hiacemme vielä lähemmäs leijonia.
 Silloin kyllä unohtui pissahätä ja kaikki muukin tästä maailmasta. 
Ja uskomatonta mutta totta, 
pääsimme ajamaan n. 2-3 metrin päähän leijonista,
 eikä ne ees lähteny karkuun! (tai suuttunu ja syöny meitä) 
Sitten selvisi, että nuo jellonat ovat  vielä murkkuikäisiä naarasleijonia 
(tai sitten niillä ei ollut vielä parta kasvanut).
 Siinä ne rupes sitten leikkimään,
 esitti vähä niinku pienen shown meille. 
Mahtavaa! Kyllä Nasa oikein ounasteli, nyt meillä oli hyvä leijonaonni!

Kuva on aika pimeä, mutta KATSO TARKKAAN, 

niin näet 2 kiilusilmää ;) 

Seuraavana aamuna heräsimmekin anivarhain eli 5:30am 
ja hipsimme Afrikan pimeydessä aamupalalle jo klo 6:00am,
 sillä meitä odotti pihassa odotteleva Hiace oli valmiina starttaamaan
 uudelle safariajelulle 6:30am! 
Aikaset aamut ei todellakaan oo mun juttu, 
mutta kun on mahdollista nähdä savannin auringonnousu
 ja sen villit eläimet aamutoimissa, 
minä olen pirteä kuin peipponen!

Tää kuva ei oo niin vaikuttava kuin mitä se todellisuudessa oli

1 kokonainen elefanttiperhe :)

Lisää kuvateksti

Pientä kränää aamutuimaan ;)

 

Minä pyllähdin tähän!

  

 

 Ugandan 

kansalliseläimet   

BUMBA! 

TIMONkin nähtii, 

mutta hän oli niin kiireinen, 

ettei ollut aikaa poseerata

Lounaan ja pienen safari-tauon jälkeen 
alkuillasta Nasa-kuskimme

 ajoi meidät katsomaan
 Ugandan kraatereita. 

Matkalla kraatereille, 
auringon hissukseen laskeutuessa, 

ajoimmen kauniin savannin läpi, 

kauniimman mitä tähän mennessä olin nähnyt.

 Sitten keksimme Sarin kanssa ottaa 
safari-hiacestamme kaikki irti

 ja kiivettiin auton katolle istumaan.
Ja voi että se oli MAHTAVAA!
Kuin olisi lentänyt lintuna 
safarin yllä katsellen ihania maisemia, 
sieltä nimittäin näki huomattavasti 
paremmin kuin auton sisältä.
Nautiskelin ja haistelin sieraimiini 

savannin tuoksua, 
ja muistin jonkun sanoneen, 
että on yksi asia jota hän ei unohda,
 ja se on the ”Smell of Africa”. 
Mä todella pystyin nyt haistaa tuon afrikan tuoksun.

"Perillä on tuolla edessämme jossain, mennään, mutta ajetaan hiljempaa!"

Vähän aluksi jännitti, että pysytäänkö kyydissä vai ei, 
sillä tie oli hyvin mutkainen! 
Välilläoltiin kallellaan vasempaa, välillä oikeeseen 
ja olin melkein varma että kohta ollaan kumos jossain jorpakos. 
Loistokuskimme Nasa vain tokaisi meille, että
 ”Relax, don’t worry, just enjoy!” 
Päätimme ottaa neuvosta vaarin ja luottaa Nasaan, 
onhan hän ajanut näitä teitä aika monta kertaa ennenkin. 
Ja PYSTYSSÄ PYSYTTIIN ! ;)

Pääsimme kraatereiden luo ja voi Luoja, 
mitä kauneutta oletkaan luonut, 
pudottamalla pari pikku kiveä maapallollemme!

Kraateri nro 1

Kraateri nro. 2

Huippukuskimme Nasa!

Yritimme kovasti tähyillä, 
jos vastaan kävelisi vaikka leijona, 
hyräillen hiljaa ”Leijonaa mä metsästän”.
 Ikävä kyllä emme niitä onnistuneet enää tänään näkemään, 
joten mikä onni, että lähdimme metsästämään niitä eilen. 
Sen sijaan törmäsimme johonkin sellaiseen, 
mitä emme osanneet odottakaan. 
Nimittäin laumaan PAVIAANEJA keskellä safaripolkua! 
Siinä ne oli iltaa istumassa kraaterin reunalla. 
Voi että ne oli söpöjä! 
Vaikkakin aika pelokkaita, 
osa lähti juoksemaan nelinkontin kraaterin reunaa pitkin alas. 
Yritimme vähän äännehdellä eläimellisesti,
 jotta ne ei juoksisi karkuun, 
ja yksi paviaani kääntyi katsomaan meitä ihmeissään. 
Harmi, ettei ollut banaania mukana, olisin heittänyt niille evästä! 
Paviaanit oli täydellinen lopetus tälle safaripäivälle.

 Paviaani haukottelee :D

 TORSTAI-aamu 31.10.2013  

                 

Viimeinen, mutta ei vähäisin safaripäivä alkaa 
äN-Yy-Tee NYT ! 
6:30am nosti Hiacemme kytkintä ja lähdettiin ajamaan kohti 
SIMPANSSIMETSÄÄ ! 
Matkamme keskeytyi välillä hetkellisesti, 
kun jo eilen tutuksi tullut norsuperhe halusi ylittää tien
 ja päästä paremmille laitumille aamupalalle. 
Matkan varrella saimme nähdä Afrikan auringonnousun savannilla,
 joka oli jotain tosi mahtavaa. 
Käsittämätöntä, kuinka aurinko voi nousta niin nopeasti, aivan silmissä! 
Ihan kuin olisi katsonut Leijonakuninkaan alkua. 

Kuva ei näytä niin vaikuttavalle kuin se oli

Sitten päästiin perille paikkaan, 
josta starttaisi simpanssireitti. 
Mutta vielä ei ollut kiirettä viidakkoon, 
sillä ensin piti ihailla aivan mahtavia maisemia. 
Jälleen tuntui siltä, kuin olisi elänyt todeksi Leijonakuningas-leffaa.
 Keskellä kuivaa savannia oli nimittäin rotko
 (lähes samanlainen kuin Leijonakuninkaan Mufasan kuolema –kohtauksessa),
 paitsi että tuo rotko oli täytetty viidakolla. 
Aivan satumaista. 
Keskellä viidakkoa virtasi vielä pieni joki, 
joka koskena kohisi ylös monen kymmenen metrin päähän. 
Varovasti yritettiin kurkotella kattomaan sitä, 
mutta piti olla tarkkana ettei tipahda syvälle viidakkorotkoon!

 

Sitten lähdettiinkin kohti viidakkoa ja simpanssijahtia! 
Selvisimmekö viidakkoon? 
Selvisimmekö sieltä takaisin? 
Se selviää seuraavassa luvussa! ;)