Viidakossa, näin viidakossa nukkuu jellona!

TORSTAI 31.10.2013      

Sitten lähdimmekin metsästämään simpansseja. Ensin pikkupätkä hiacella ja sitten saimmekin jalat allemme ja. Tiedossa oli n. 10 km metsätaival käpsyteltävänä. Polku viidakkoon meni pitkin jyrkkää rotkon rinnettä, jota yritimme varovasti surffata alas ja hartaasti toivoimme, että emme tule perseluisua alas viidakkoon. Ja ihme kyllä, pystys pysyttiin!

”Viidakossa, näin viidakossa, nukkuu jellona!” Niimpä yritimme hipsiä hiiren hiljaa, päästämättä hirveästi ylimääräisiä ääniä itsestämme. Ei vaiskaa, luulin väärin, ei ne jellonat viidakossa nuku, ihan savannilla vaan. Sen sijaan monia muita elukoita viidakossa oli, ainakin äänestä päätellen. Niinsanottujen ”viidakkoäänten” eli apinoiden ja mitä kummallisempien lintujen laulun keskellä raikui vielä mm. virtahevon ääntelyä. Siitä tuli aika villi, mutta siisti fiilis! Viidakko toimii myös hautausmaana, sillä samalla, kun oppaamme tähysteli simpanssin jalanjälkiä, vastaan tuli myös norsun kallo ja muita luita.

 

Aluksi taivalsimme rauhalliseen tahtiin räpsien  kuvia joka lammesta ja pusikosta,

mutta sitten vauhti kiihtyi. Lähdimme seuraamaan simpanssin jalanjälkiä, ja hyvin vauhdikkaasti. Simpanssit nimittäin liikkuu tosi nopeesti hyppelehtimällä puusta toiseen, ja jos halusimme päästä näkemään niitä, meidän oli oltava yhtä nopeita kuin ne. Siellä me sitten juostiin mettäs kuin päättömät kanat simpanssien perässä! Se oli välillä vähän haasteellista, kun olis samalla halunnu räpsiä paljon kuvia ja tähyillä ylös puuhun, jos vaikka näkisi jotain eläimiä. Mutta pystyssä pysymisen turvaamiseksi oli pidettävä katse jaloissa, eikä sekään aina riittäny. Viidakko oli nimittäin sellainenkin agility-rata meille. Välillä piti hyppiä muiden runkojen yli, välillä ali, loikkia vetisten mutalätäkköjen yli yms. Kunnon kuntopiiri ! Mutta haasteellisuudesta huolimatta se oli tosi hauskaa, kunnon seikkailua viidakossa, josta oon haaveillu pitkän aikaa ja joka on niin mun juttu! Ja ne äänet ja se ”Smell of Africa”, viidakon tuoksu!

"Tästä ali !"

 

Siellä oli myös mahdottoman kokoosia hämähäkinseittejä... :S

Jonkin verran juostuamme, me löydettiin kuin löydettiinkin ne simpanssit! Siellä niitä roikkui puussa, osa korkeella ja osa matalemmalla. Oli mm. yksi äiti simpanssi, joka makoili puussa sylissään oma vauvasimpanssi. <3 Vauvasimpanssia ei ensin juuri kuitenkaan erottanut äitisimpanssista vaan molemmat näkyi mulle mustana klönttinä puussa. Niimpä mun huomioni kiinnittyi muutamaan muuhun simpanssiin, jotka hyppeli villisti puussa, vain parin metrin päässä meistä. Ne oli sairaansöpöjä, ja me kaikki tuijotettiin niitä ihan hiljaa ja oltiin ihan että ”wou”. Yksi simpanssi hyppäs puuhun js tarttui oksasta niin vauhdilla, että kaatoi koko puun ja kaatui raasu itse sen mukana. :D Aivan mahtavaa, kuin olisin ollut keskellä Tarzan-leffaa. 

UGA, UGA !

Kookospähkinän kuoria

Ensin simpanssi syö kookopähkinän sisällön,

sitten se käyttää sitä kuppina ja juo siitä :)

 

 

 

 

 

 

2 simpanssia - yksi kiipee ja toinen makoilee 

 

 After the safari . . .

Mutta valitettavasti kaikki kiva loppuu aikanaan, niin myös meidän safarimme. Oli siis aika kääntää Hiacen nokka kohti Kampalaa ja Red Chilliä, jossa meidän oli määrä viettää loppuviikko. Haikein mielin lähdimme n. 9 h matkalle kohti Kampalaa, mutta mieltä lohdutti hieman se, että tiesimme edessä olevan myös toinen mokoma safaria – nimittäin 3päivän Murchisson Falls Safari vikana Uganda-viikonloppuna! 

Matka oli pitkä ja puuduttava, mutta matkaa nopeutti vähän se, että minulla ja Sarilla oli matkapuuhana minun pikkulettien avaus! Ne oli nimittäin eläneet jo 1kk ikäisiksi eli tarpeeksi vanhoiksi jäämään eläkkeelle, ne oli jo aika vaihtaa uusiin. Siinä lettien purkujen lomassa, aivan huomaamattamme päädyimme yhtäkkiä Equatorille – sille samalle Equatorille eli Päiväntasaajalle, jossa kävimme Mpigissä asuessamme. Ihmettelimme kovasti, että miten me oikein sinne jouduimme, mitä tietä me oikein olimme ajaneet, koska sen ei meidän järkemme mukaan pitäisi mitenkään osua meidän Queen Elizabeth –reitillemme. :D Ehkä kuljettajamme Nasa oli ymmärtänyt yskän, kun olimme vähän pettyineitä siitä, että Queen Elizabeth-parkin lähellä olevalla Päiväntasaajalla ei ollut yhtäkään kauppaa, mistä olisimme voineet ostaa matkamuistoja. Minä shoppaholisti käytin tietysti kaiken ajan hyväksi ja ampaisin pää kolmantena jalkana matkamuistomyymälöihin – niihin, jotka vielä olivat auki. Löysin ja ostinkin jotain kivaa, mutten kerro vielä mitä. ;)

Equatorilla ollessamme tiesimme, ettemme enää olleet kaukana Kampalasta. Matkalla vilkutimme edelliselle ihanalle asuinpaikallemme Mpigille ja sen kauniille vuoren rinteille, jotka oli täynnä pieniä yksittäisiä valopilkkuja. Pian me saavuimmekin Kampalaan ja Red Chilliin.

Loppuviikko eli loppuloman vietimmekin Red Chillissä. Lomalla pääsimme pitkästä aikaa istumaan VESSANPÖNTÖLLÄ ja nauttimaan LÄMPIMÄSTÄ suihkusta! Ja se jos jokin oli lomaa, todellista luksusta! Kyllä se on jännä nähdä, miten pienistä asioista ihminen voi iloita ja olla kiitollinen. Red Chillissä myös kahvi maistui aivan taivaalliselta – se kun oli SUODATINKAHVIA! Se on todellinen harvinaisuus täällä, yleensä kaikki kahvi on pikakahvia, jonka ystävä minä en juuri ole. Täällä oppii kyllä arvostamaan meille suomalaisille arkipäiväisiä asioita. 

Red Chillissä me chillattiin perjantai-päivä. Ei liikutettu eväämme muualle kuin pihalla olevalle uima-altaalle, jonka vieressä otimme vähän arskaa, drinksuja nautiskelimme ja uiskentelimme. Oli lämmintä vettä! 

Lauantai-päivä oli ei niin-rentouttava, mutta sen sijaan hauska ja jännittävä! Päätimme nimittäin kolmistaan shoppaamaan Kampala Down Towniin – tuohon kesyttömään Kampalan keskustaan. Olenko vielä kertonut teille Kampala Down Townista? Noh. Se on kyllä semmonen muurahaispesä että huhhuh! Liikenne on siis jotain aivan järjetöntä, aivan hullua. Takseja, henkilöautoja, matatuja ja bodabodia (=mopotakseja) puikkelehtii milloin mistäkin, ilman mitään logiikkaa. Vain nopeat elävät ja se joka ekana ehtii, se menee! Liikennesääntöjä ei todellakaan ole ja ruuhka on ihan hirveä.