Eräänä kiwokolaisena kuumana sunnuntaina päätimme lähteä tsiikaamaan sarvikuonoja, noita Afrikan harvinaisuuksia, jotka raasut ovat sukupuuttoon kuolemaisillaan. Matkasimme autossa yli 3h kauas pohjois-Ugandaan, Murchisson Falls National Parkin läheisyyteen, ainoaan maailman kolkkaan, missä voi nähdä valkoisen sarvikuonon märehtimässä vihreää nurmea. Täällä Ugandassakaan ne ei oo eläny kuin 30 vuotta, sillä ne muutti tänne vuonne 1983.
Tuo nimitys "valkoinen sarvikuono"ei johdu siitä että nuo otukset olisivat valkoisia, vaan jostain kielellisestä asiasta (joko ihan language thing tai sitte ihan fyysisesti kielessä oleva joku valkoinen juttu, meni vähä ohi se pointti). Anyway, valkoisiksi niitä kutsutaan myös siksi, että ne erotettaisiin mustista sarvikuonoista, jotka oli huomattavasti valkosia nopeampia ja täten myös hurjempia ja vaarallisempia.
Mukaan meille pakattiin Master Chefimme, kavereiden kesken "Leipuri Hiivan" Samin tekemiä maukkaita chapatteja ja samosoja.
|
"Hyvä ruoka, parempi mieli!"
|
|
|
|
|
|
|
p.s. En oo raskaana, vaikka siltä näytänkin.
 |
"Älä ala mulle ryppyilemään!"
|
Niin me lähdettiin vaeltelemaan pikku puita täynnä olevalle viheriölle eli toisinsanoen PUSKAAN. Ei tarvinnut kauaa vaeltaakaan, kun tavattiin jo ensimmäiset sarvikuonot. Jestas ne oli isoja! Vähän kyllä silti jännitti, sillä me käveltiin siellä ihan omin jaloin, ilman mitään kättä pidempää tai nopeaa menopeliä, johon tai jolla voisi paeta tuota sarvijaakkoa. Varsinkin kun meille kerrottiin, että sarvikuono voi juosta 45 km/h eli vähän lujempaa kuin me. Meille annettiinkin ohjeeksi mielummin kiivetä puuhun kuin lähteä juoksemaan karkuun. Tuokaan ei kyllä hirveesti lohduttanut, sillä kyseiset puut oli niin pieniä, että kun siihen kiipeäisi, kaatuisi koko puu ja itte räsähtäis sen mukana alas. Mutta sarvikuonot oli onneksi mukavan lepposia ja ja rauhaa rakastavia.
 |
Oppaan vinkki:
"Jos sarvikuono katsoo sinua ja nostaa häntänsä pystyyn,
kiipeä puuhun!"
|
 |
Charlie's Angels & The Rhino
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti