"ME ISTUTETTIIN YHDESSÄ PU-UU, SE MAAILMAN TUULISSA VAHVISTU-UU!"
Kun oltiin istutettu mangopuut, alettiin me pikkuhiljaa kaunistautumaan illan rientoihin. Meidän oli nimittäin suunnitelma mennä vieraaksi ugandalaisiin häihin. Yksi general wardin hoitajista, ikään kuin meidän "ohjaaja" eli Richard oli nimittäin aiemmin tällä viikolla kutsunu meidät juhlimaan, kun hänen vanhempansa uusivat vihkivalat. Meidän ambulanssi-hovikuskin eli Andrew:n oli määrä kuljettaa meidät juhlapaikalle "joskus illalla", mutta meistä kukaan ei tiennyt tarkkaa aikaa. Yritimme selvittää sitä ottamalla yhteyttä Andrew:hin, mutta mies ei vastannut. Pohdimme myös kovasti ja kysyimme kokiltamme Julietilta ja "bodyguardiltamme" Brohanilta, mitä olisi sopivaa viedä mennessään ugandalaisiin häihin. Toinen vastasi, että leipää, toinen että kuppeja. Päätimme päätyä kuppeihin, mutta Julietin kehotuksesta päätimme malttaa mielemme ja käydä ostamassa lahja vasta, kun kyyti häihin ilmaantuisi.
Meidän häihinlähtö-tilanne ei tosiaan näyttänyt kovin lupaavalta. Päätimme kuitenkin varmuuden vuoksi laittautua, eihän sitä tiennyt vaikka kuski tulisikin ja olisi lähdettävä vaikka 5 min varoitusajalla!
Kello oli melkein 19:30, kun tavoitimme lopulta Andrew:n, joka oli juuri paraikaa Kampalassa ja hän saapuisi sieltä vasta tooosi myöhään. Meille selvisi myös, että häät olivat alkaneet jo klo 15 - 4,5 h sitten ja olivat nyt siis jo loppusuoralla! Koko häähomma oli ollut loppujenj lopuksi täynnä väärinkäsityksiä. Meidät oli kyllä kutsuttu häihin, mutta meidät kutsuneella Richardilla ja bodyquardillamme Andrew:lla oli mennyt vähän ajatukset ristiin sen kanssa, kuka meitä häihin kuljettaa. Joten emme saaneet kuljetusta ja emme ikävä kyllä päässeet näihin ugandalaisiin häihin ollenkaan. :( Olimme vähän pettyneitä ja vielä varmaan enemmän Richard, joka kertoi että he olivat kovasti odottaneet meitä häihin. Mutta "Shit happens" ja "Elämä on!" Kaikki ei aina mee niinku Strömsöössä, C'est la Vie! Richard lupasi lisäksi lähettää meille videon häistä. :D
Emmekä me tytöt lannistuneet! Me päätimme lähteä African yöhön ja eli katsomaan, millaista Mpigi näyttää pimeän aikaan. Me 4 naista emme tietenkään lähteneet päinsä, vaan saimme bodyguardimme Brohanin mukaan. Hänen kanssaan oli turvallista käpsytellä pimeässä ihmislauman keskellä, ilman häntä siihen emme olisi uskaltaneet! Mpigi näytti ihanan tunnelmalliselta, niin erilaiselta pimeän aikaan! Joillain oli ainoana valonaan kynttilöitä talojen ikkunoilla, jotku grillasi (ties mitä lihaa) ja erilaisista pienistä pubeista välkkyi diskovaloja. Lisäksi löysimme yhden ns. hedelmätorin, mitä emme olleet koskaan aiemmin huomanneet päiväsaikaan, vaikka se oli aina ollut siinä paikallaan ja auki! Siellä myytiin mm. matoke-banaania sekä kaikenlaisia juureksia ja hedelmiä.
Kävimme mm. yhdessä hyvin afrikkalaisessa bampu-rakeinteisessa baarissa, jossa monta ihmistä istu ringissä ja niiden keskellä oli iso saavi. Saavissa oli jotain kuravelliltä näyttävää mönjää, jota jokainen ringissä istuva imi omalla pitkällä puisella pillillään. He tietysti tarjosivat tuota mystistä juomaa meillekin, mutta koska se ei näyttänyt kovin houkuttelevalta enkä tiennyt mitä se on, en halunnut lähteä sitä maistamaan. Myöhemmin selvisi, että se oli ilmeisesti jonkin sortin sahtia. Hauska kokemus kuitenkin nähdä, mitä nämä paikalliset täällä oikein litkii!
Päätimme kuitenkin pian vaihtaa baaria johonkin vähän kotoisampaan paikkaan. Brohan johdatti meidät yhteen yökerhoon, jossa pääsimme vähän laittamaan jalalla koreasti eli tanssahtelemaan! Tuohon aikaan (n. klo 21) baarissa ei meidän lisäksi ollu kuin muutama hassu mies katsomassa jalkapalloa, baarimikkona työskentelevä nainen sekä dj, joka soitti musiikkia aluksi AIVAN LIIAN LUJAA ja mies, joka huuteli microfoniin. Hetken tanssahdeltuamme päätimme lähteä baarista, kunnes meitä houkuteltiin jäämään sanomalla, että puolen tunnin kuluttua meille esitettäisiin tanssishow. Päätimme tietysti jäädä katsomaan tanssiesitystä hintaan 2000 shillinkiä per pää (eli jotain alle 1€). Noh, tuo kyseinen tanssiesitys ei ehkä ollut niin mahtava ja laadukas kuin odotin, mutta ehkä ihan hintansa väärti. Aluksi tanssineet 2 miestä oli aika hyviä, ne teki mageita, välillä vähän stripahtavia streetdance-liikkeitä ja repi siinä samalla vahingossa takana olevansa esiripun alas, paljastaen kulisseissa olevat naistanssijat. :D (se oli hauskin osuus) Yksi naistanssijakin oli ihan hyvä, mutta toinen niistä oli sellainen, jonka olisi toivonut vain tulevan pois lavalta. Hän ei ilmeisesti itekkään oikein tienny, mitä lavalla tekisi, muuta kuin pieniä eestaas-askeleita. Mutta toisaalta, ei n. 12 cm koroilla paljon muuta voi tehdäkään. Ehdimme nauttia tanssiesityksestä n. 1 tunnin, kun väsy iski ja halusimme kaikki lähteä kotiin. Ehkä emme olisi esitystä muutenkaan loppuun asti katsoneet, nimittäin se olisi kuulemma kestäny aamuun asti!
Seuraava päivä eli sunnuntaina meillä oli ohjelmassa vierailua Mpigin vankilassa. :) Meille oli kerrottu etukäteen, että vangeille olisi hyvä viedä saippuaa, jolla he voisivat pestä itsensä, heillä raukoilla kun ei ole sitä. Niimpä me kävimme aiemmin päivällä supermarketista ostamassa yhteensä 12 pötkylää palasaippuaa, josta saimme jokaiselle vangille leikattua yhden palan.
Vankilassa oli 80 keltapukuista vankia, joista 77 oli miehiä ja vain 3 naisia. Nämä vangit eivät olleet "niin pahoja, kuulemma punapukuiset olivat pahimpia. Meidät vastaanottava nainen kertoi näiden keltapukuisten vankien syyllistyneen mm. varkauksiin, talousrikoksiin yms. Joukossa kuulemma on myös murhaajia ja tutkintavankeudessa istuvia.
Pieni nippelitieto tähän väliin: Homoseksuaalisuus ja abortin tekeminen ovat Ugandassa rikoksia, josta saa vankilatuomion. Lisäksi mies, joka harrastaa todistetusti seksiä alle 18-vuotiaan tytön kanssa eli esim. saattaa tämän raskaaksi, voi saada ELINIKÄISTÄ VANKEUTTA! Lisäksi raiskaudesta saa paljon vankeutta, ja jos raiskaaja on HIV-positiivinen, hänelle voidaan asettaa HIRTTOTUOMIO.
Meidät Vastaanottava nainen (joka ilmeisesti oli joku vankilan johtohahmo) komensi vangit istumaan jonoon, kuin päiväkodin lapset kurahaalajonoon. Sitten me lähdimme puikkelehtimaan vankijonojen välissä ja jaoimme kaikki omista pusseistamme saippuoita vangeille. Vangit kiitti ja oli hyvin iloisia saadessaan saippuaa, ja mulle tuli tosi hyvä mieli, kun sain antaa niille jotain tarpeellista! :) Vangit vaikutti muutenki tosi symppiksiltä, ne hymyili ja oli kohteliaita meille.
Nainen kierrätti meitä ympäri vankilaa ja näytti paikkoja. Vankilas oli vain 3 makuusalia, johon yöaikaan tukittiin kaikki vankilan 77 miestä nukkumaan! Ja voin kertoo, että ne makuusalit ei ollut kovin isoja. Makuusalissa oli vessan lisäksi jokaiselle vangille oma, hyvin ohut patja, joka toimi niitten sänkynä. Ei kyllä kovin hääviltä tuntuis nukkuu sellasella alustalla, aatteleppa omalle kohalles. Vankilan 3 naista kuulemma viettää yönsä jossain vankilan ulkopuolella, jäi vähän epäselväksi että missä.
Vangit saa päivän aikana 2 ateriaa: aamupalan arkisin klo 6am ja viikonloppuna klo 10am ja lounaan klo 4pm. Aamupalana on aina puuroa ja lounaalla aina jotain papusoppaa, jota vankien on syötävä AINA, ellei heidän omaisensa tuo heille otain omia ruokia. Meille näytettiin myös vankilan keittiö, missä sopat keitetään suurissa kattiloissa. Keittiössä oli myös parin vangin omat ruokakattilat, jotka heidän omaisensa olivat heille tuoneet. Nainen kertoi, että vangeilla on mahdollisuus myös keittiön ulkopuolella pihallakeittää itse ruokaa (mm. matokea yms) jos haluavat. Siellä oli paraikaakin muutama vanki keittämässä itselleen sapuskaa. Kysyi uteliaalta vangeilta "what is this?" eli mitä ruokaa he tekevät. Hetken päästä yksi vangeistä tuli luokseni ja tarjos minulle palan kuumaa perunaa, jonka otin tietysti kiitollisena vastaan. Vanki oli tosi hauska ja halusi lyödä kanssani vielä coolisti nyrkit yhteen, tyyliin "hey bro", vähä niinku high five!
Vankilasta palattuamme päätimme juhlistaa Uganda-kuukausipäiväämme paistamalla kasan LÄTTYJÄ! Voi että niistä tuli hyviä, ihan samanmakuisia kuin Suomessakin. Tuli ihana SUOMI-FIILIS ja kun suljin silmät, pystyin hetkeksi kuvittelemaan itseni 10-vuotiaana kesäleirillä, järven rannalla kodassa, jossa paistettiin muurinpohjalättyjä. Nam!
Se siitä suomalaisuudesta. Nyt on tullu siis jo vietettyä 1/3 koko ajastamme Afrikassa. Vaikka välillä koti-ikävä vaivaa, on ihanaa, että vielä on 2/3 onneksi aikaa nauttia tästä! On vielä niin paljon asioita, joita pitää nähdä ja tehdä. Uudella mielenkiinnolla ja innolla, ehkä vähän haikeudellakin lähden viimeiseen viikkoon Mpigissä!
|
ve
